Lisätietoa
Ateena oli taiteiden, oppineisuuden ja filosofian keskus. Kaupunki oli Sokrateen, Sofokleen ja monien muiden merkittävien henkilöiden syntymäpaikka. Siellä sijaitsivat muun muassa Platonin Akatemia ja Aristoteleen Lykeion. Sitä on pidetty länsimaisen kulttuurin kehtona ja demokratian syntymäpaikkana, suurelta osin siksi, että sen 500- ja 400-lukujen eaa. saavutuksilla kulttuurin ja politiikan alalla on ollut niin suuri vaikutus koko myöhempään Eurooppaan.
Ateena oli asuttu jo mykeneläisellä ajalla, 2. vuosituhannella eaa., jolloin Akropoliilla jo oli kuninkaan linna.[1] Perimätiedon mukaan Ateena oli varhaisimpina aikoina kuningaskunta, jonka monista, enimmäkseen kuitenkin tarunomaisista kuninkaista kuuluisin oli Theseus. Perinnöllinen kuninkuus kuitenkin lakkautettiin Ateenassa vuonna 683 eaa., minkä jälkeen valtiota johtivat arkontit.[2]
Toisin kuin laajalti muualla Kreikassa, Ateenassa ei ollut maaorjuutta, mutta erot eri yhteiskuntaryhmien välillä kasvoivat pian suuriksi. Kun rahatalous alkoi kehittyä, talonpojat velkaantuivat suuresti rahanlainaajille, ja jos he eivät kyenneet maksamaan velkojaan, heidät saatettiin myydä orjiksi. Kun Ateenassa useita kertoja puhkesi sisäisiä taisteluja, noin vuonna 620 eaa. Drakon sai tehtäväkseen laatia uudet lait. Nämä ankarat lait, joiden mukaan vähäisistäkin rikoksista saattoi tulla kuolemanrangaistus, eivät kuitenkaan kyenneet tuomaan rauhaa, eikä niistä tullutkaan kovin pitkäaikaisia.[3]
Vuonna 594 eaa. arkontiksi valittu Solon saikin tehtäväkseen laatia Ateenalle uudet lait.[2] Tällöin velkojen vuoksi orjuuteen joutuneet vapautettiin. Entiset sukujen erioikeudet lakkautettiin ja kansalaiset jaettiin sen sijaan maaomaisuuden tuoton perusteella neljään luokkaan, joiden oikeudet ja velvollisuudet jonkin verran poikkesivat toisistaan muun muassa sotapalveluksen osalta. Kaikki 20 vuotta täyttäneet miespuoliset kansalaiset saivat osallistua kansankokouksiin, joissa muun muassa virkamiehet ja myös arkontit valittiin. Valtion virkoihin voitiin kuitenkin valita vain kolmen ylimmän luokan jäseniä.[4] Vaikka varsinainen demokratia ei vielä toteutunutkaan, Solonia kunnioitettiin myöhemmin Ateenan demokratian isänä.
Lisätietoa
Ateena oli taiteiden, oppineisuuden ja filosofian keskus. Kaupunki oli Sokrateen, Sofokleen ja monien muiden merkittävien henkilöiden syntymäpaikka. Siellä sijaitsivat muun muassa Platonin Akatemia ja Aristoteleen Lykeion. Sitä on pidetty länsimaisen kulttuurin kehtona ja demokratian syntymäpaikkana, suurelta osin siksi, että sen 500- ja 400-lukujen eaa. saavutuksilla kulttuurin ja politiikan alalla on ollut niin suuri vaikutus koko myöhempään Eurooppaan.
Ateena oli asuttu jo mykeneläisellä ajalla, 2. vuosituhannella eaa., jolloin Akropoliilla jo oli kuninkaan linna.[1] Perimätiedon mukaan Ateena oli varhaisimpina aikoina kuningaskunta, jonka monista, enimmäkseen kuitenkin tarunomaisista kuninkaista kuuluisin oli Theseus. Perinnöllinen kuninkuus kuitenkin lakkautettiin Ateenassa vuonna 683 eaa., minkä jälkeen valtiota johtivat arkontit.[2]
Toisin kuin laajalti muualla Kreikassa, Ateenassa ei ollut maaorjuutta, mutta erot eri yhteiskuntaryhmien välillä kasvoivat pian suuriksi. Kun rahatalous alkoi kehittyä, talonpojat velkaantuivat suuresti rahanlainaajille, ja jos he eivät kyenneet maksamaan velkojaan, heidät saatettiin myydä orjiksi. Kun Ateenassa useita kertoja puhkesi sisäisiä taisteluja, noin vuonna 620 eaa. Drakon sai tehtäväkseen laatia uudet lait. Nämä ankarat lait, joiden mukaan vähäisistäkin rikoksista saattoi tulla kuolemanrangaistus, eivät kuitenkaan kyenneet tuomaan rauhaa, eikä niistä tullutkaan kovin pitkäaikaisia.[3]
Vuonna 594 eaa. arkontiksi valittu Solon saikin tehtäväkseen laatia Ateenalle uudet lait.[2] Tällöin velkojen vuoksi orjuuteen joutuneet vapautettiin. Entiset sukujen erioikeudet lakkautettiin ja kansalaiset jaettiin sen sijaan maaomaisuuden tuoton perusteella neljään luokkaan, joiden oikeudet ja velvollisuudet jonkin verran poikkesivat toisistaan muun muassa sotapalveluksen osalta. Kaikki 20 vuotta täyttäneet miespuoliset kansalaiset saivat osallistua kansankokouksiin, joissa muun muassa virkamiehet ja myös arkontit valittiin. Valtion virkoihin voitiin kuitenkin valita vain kolmen ylimmän luokan jäseniä.[4] Vaikka varsinainen demokratia ei vielä toteutunutkaan, Solonia kunnioitettiin myöhemmin Ateenan demokratian isänä.